Helatorstaina oli match show Masalassa. Sää oli kiva, mutta osallistujia oli kuitenkin kohtuullinen määrä - onneksi, sillä minun oli kiirehdittävä suoraan kisoista töihin. Matkalla Masalaan pysähdyimme Latokaskeen trimmiin, joten pääsin esiintymään vastalaitetun koiran kanssa. Seisominen on Snögön lempiliike, sillä palkkaan sitä jatkuvasti ja paljon. Kesäkuun Maailman voittajaa silmällä pitäen olen yrittänyt pidentää palkkausväliä, ja treeneissä se onkin onnistunut. Nyt tavoitteena oli siirtää opittu "tosi"tilanteeseen. Ensimmäisessä kehässä onnistuimmekin hyvin, Snögö seisoi kauniisti häntä heiluen. Tuloksena silti sininen nauha. Olin hieman pettynyt, erityisesti siksi, että Siiri joka on aivan ihana koira mutta joka ei kävellyt tai seisonut ja joka hyppi tuomaria vasten, sai punaisen nauhan.

Sinisten kehässä Snögö ilmeisesti päätti, että tällä palkkauksella ei kannata seisoskella, vaan ennemmin kokeilla jotain muuta. Se tarjosi useaan kertaan istumista ja maahanmenoa. Lisäsin palkkaamista, ja se seisoi taas. Sama on tapahtunut muutaman kerran aiemminkin. Snögö on fiksu koira, ja minun onkin oltava tarkkana, etten opeta sille että kaikkein tehokkain tapa napsia nameja on seistä, istuutua ja nousta uudelleen seisomaan. Sijotuimme ensin neljän parhaan joukkoon, mutta sitten putosimmekin siitä pois. Pentujen sininen ja pienten aikuisten punainen kehä olivat samaan aikaan, ja kehäsihteeri lupasi, että punaisten kehä odottaisi. Näin ei kuitenkaan käynyt, joten missasin Siirin kehän.

***

Viikonlopun vietimme pääasiassa vanhempieni luona. Olen "kaupunkilaistunut" (suurin osa kavereistani on sitä mieltä, että nykyinen kotini ei missään tapauksessa ole kaupunkia, mutta hei, mä asun kehä kolmosen sisäpuolella!) aika nopeasti, sillä porukoille mennessä tuntuu välillä, kuin menisi kauemmaskin maaseudulle. En "erityisemmin" pidä kuumuudesta, ja kaiken lisäksi tunsin sisälläni, kuinka Kimin armeijatulijaisina tuomat influenssavirukset rakensivat linnoistusta hengityselimiini, joten tyydyin istuskelemaan varjossa ja katselemaan, kun koiraparat leikkivät tappavassa paahteessa.

***

Maanantaina ohjelmassa oli rally-tokoa, jälkeä ja agilitya. Ennen treenejä ajelin jälleen kerran vanhemmilleni, jonne saapui myös Yael mukanaan osa laumastaan. Äiti oli innoissaan, sillä ei ollut koskaan aiemmin nähnyt "yhtä monta Snögöä samaan aikaan". Hänen nappaamansa kuvat olivat niin söpöjä. että ne päätynevät perhealbumiin Anna ekaa kertaa potalla-kuvien viereen.

Rally-toko oli ihan hauskaa. Snögö ainakin oli riemuissaan, siitä oli hauskaa onnistua (=saada nameja) koko ajan. Jäljellä Snögö lähti taas päättäväisesti 180 astetta väärään suuntaan, mutta pienen avun jälkeen se rymisteli vähintään yhtä päättäväisesti suoraan Siirin luokse. Ensi kerralla täytyy varmaan kokeilla mihin päädymme, jos Snögö saa päättää. Se vaikuttaa tosiaankin aika päättäväiseltä.

Siiri oli hyvä niinkuin aina. Se ei tosin ole yhtä tottunut isoon porukkaan, joten se hämmentyi hieman, kun Niina ja Rousku ilmestyivät sen reitille. Joka tapauksessa se löysi meidät nopeasti, joten emme joutuneet kauaakaan kyykkimään mäkäräisten (tai "vauvakärpästen", kuten joku taisi sanoa) armoilla.

Agilitykin meni kivasti. Tokotreeni on teettänyt tulosta, Snögö suostuu istumaan paikallaan kokonaiset kaksi sekuntia, ennen kuin annan sille luvan lähteä liikkeelle. Lisäksi se juoksee jälleen suoraan. Renkaaseenkin se hyppäsi reippaasti. Tällä kertaa en houkutellut sitä, vaan heitin makupalan renkaan läpi.

***

Tiistaina Snögö oli mukana trimmauskurssilla. Olin iloinen kuullessani, että se oli käyttäytynyt oikein hyvin - lukuunottamatta sitä pientä hetkeä Palman rattaissa. Olen suunnitellut törsääväni ja ostavani itselleni rattaat. Tällä vauhdilla näyttää kuitenkin siltä, että joudun ostamaan uudet rattaat Palmalle.

Tänään oli jälleen match show Koneen kentällä. Sijoituksilla ei (tälläkään kertaa) juhlittu, mutta Snögö käyttäytyi oikein hyvin. JA se oli trimmauskurssin jäljiltä aivan upean näköinen;) Seraava savotta on yrittää totuttaa Snögö siihen, että siihen kosketaan ja sitä mahdollisesti jopa liikutellaan kun se seisoo.

(kuva jälleen Ovitzien blogista)