Mikä ihastuttava 24h!

Onnistuin eilen työmatkalla (siis matkalla töiHIN, huoh...) kasvattamaan jalkaani jättikokoisen ja -kipuisen rakon. Seisottuani 8 tuntia aristava jalka killissä oli työpäivän päätteeksi myös polveni melkoisen kipeä ja meikäläinen lähestulkoon invalidi. Päätin kuitenkin leikkiä masokistia ja kävellä kahden kilsan päähän dösärille, josta dösät kotiin menee peräti kymmenen minuutin välein... (Niin, puolen tunnin bussinodotus työpaikan läheisellä pysäkillä nlkäisenä, jalkavammaisena ja taivaalta tippuvan jään kastelemana olisi ollut huomattavan epämasokistinen veto!) Ehdin juuri astua duunipaikan ovesta ulos kun huomasin hämmästyksekseni, että kotiin vievä dösä oli juuri saapumassa pysäkille. Purin hampaat yhteen, juoksin, ja ehdin kuin ehdinkin! ...Harmi vain, että heti bussin kaasutettua eteenpäin tajusin kyseisen auton menevän väärään suuntaan. Jäin pois heti seuraavalla pysäkillä, joskin dösä kääntyi (heti mun tultua kyytiin) moottoritielle, joten kyseinen pysäkki oli melkoisen kaukana ja vielä naapurikaupungin puolella... Siitä sitten jalkavammaisena kävelemään kohti ensin duunipaikkaa, ja siitä sitten em. 2km:n päässä sijaitsevaa dösäriä. Kun lopulta astuin dösään, kello oli jo kymmenen mutta olin sentään vihdoinkin matkalla kotiin... Paitsi, että olin taas mennyt väärään bussiin.

Eilisilta meni sen verran myöhäksi, että tänään aamulla ehdin jo vakavasti harkita herätyskellon torkuttamista kunnes tapahtuisi "pommiin nukkuminen"... Onneksi kuitenkin nousin, sillä Snögö oli tullut yöllä kipeäksi ja ripuloi melkoisen komeasti(mun melkoisen komealle matolle). Vastuullisena aikuisena pysyin tietenkin coolina ja soitin ensin yliopistollisen päivystykseen ja sitten tavalliselle eläinlääkärille(odotettuani ensin että se aukeaa) AINOASTAAN lievästi hyperventiloiden ja kyyneliä pidätellen. Eläinlääkäri totesi kuitenkin Snögön tarkastettuaan, että kyseessä on tavallinen vatsapöpö ja reseptinä oireenmukainen hoito eli lähinnä vatsaystävällistä ruokaa ja tarkkailua. Kotimatkalla käytiin näyttäytymässä isovanhemmille(jotka eivät siis olleet kuulletkaan mistään Snögöstä) ja isoisä hämmästyi niin, että meinasi pudota katolta. (Syy isoisän katollahengailuun on toistaiseksi vielä hämärän peitossa.) Illalla Snögeli sitten piristyikin siinä määrin, että päätin suorittaa vielä yhden taisteluharjoituksen Snögön pahimman vihollisen, Herra Karstan, kanssa.

Vieläkin myöhemmin Kimi soitti ja kertoi autonsa hajonneen. (Harmi hänelle, mutta onneksi tää ei siinä mielessä vaikuta muhun että mä oon hyvä ihminen enkä koskaan yritä mitenkään hyötyä siitä, että mun poikaystävällä on auto jolla se myös tykkää ajella........)

Aina ei voi onnaa mut onneks tää päivä on nyt done. Odotan  innolla huomista ... Mitä kaikkea ehdinkään tunaroida kun mulla on lähestulkoon vapaapäivä:)